13.2.2023

Varhaiskasvatuksesta vahvat juuret tulevaisuuteen

Minulla on ollut onni ja ilo saada työskennellä jo lähes 30 vuotta varhaiskasvatuksen opettajana, valmistuttuani vuonna 1993 Jyväskylän lastentarhanopettaja opistoltanimike oli lastentarhanopettaja. Paljon on muuttunut varhaiskasvatuksessa sen jälkeen ja toivottavasti kevään Eduskuntavaalit tuovat muutosta vielä parempaan.

Tarvitsemme lisää yliopistokoulutettuja varhaiskasvatuksen opettajia päiväkoteihin. Nykyiset yliopistojen koulutusmäärät eivät ole riittäviä. Kun aloitin työt yhdeksänkymmentä luvulla vastavalmistuneena opettajana, minulla oli työparina toinen opettaja ja apuna lastenhoitaja ja laitosapulainen. Kokeneempi opettaja toimi oppaanani ja auttoi minua kehittämään ja vahvistamaan omaa opettajuuttani. Minulla oli työpari, jolla oli samanlainen koulutustausta ja koulutuksentuomat arvot, me puhuimme samaa kieltä ja meidän oli yhdessä helppo arvioida ja kehittää työtämme pedagogisista lähtökohdista käsin. Valitettavasti maatamme vaivaava pula varhaiskasvatuksen opettajista on rantautunut jo Kymenlaaksoonkin eikä jokaisessa päiväkotiryhmässä ole enää kahta varhaiskasvatuksen opettajaa. Jokaisella lapsella on kuitenkin oikeus kelpoisen opettajan suunnittelemaan ja toteuttamaan pedagogiikkaa painottavaan varhaiskasvatukseen asuinpaikastaan riippumatta. Varhaiskasvatus laki edellyttää, että vuodeta 2030 lähtien jokaisessa päiväkotiryhmässä vähintään kahdella kolmasosalla tulee olla varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin kelpoisuus, josta vähintään puolella on varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuus.

Tarvitsemme lisää myös varhaiskasvatuksen erityisopettajia. Varhaiskasvatuslaissa tulee täsmentää ja vahvistaa lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukea. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja on lapsen tuen asiantuntija, mutta näistä asiantuntijoista on todella suuri pula. Omassa kotikunnassani Kotkassa hyvistä yrityksistä ja kehittämisestä huolimatta uupuu useampi varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Oman työhistoriani parhaimmat työvuodet ovat olleet 2000-luvun alussa, jolloin sain työskennellä pienryhmässä työtiimissä lisäkseni erityisopettaja, lastenhoitaja ja avustaja. Tällöin ryhmäkoko oli maltillinen, työn- ja vastuun jako minun ja erityisopettajan välillä oli selvä ja molemmat saimme keskittyä siihen minkä osasimme parhaiten ja jokainen lapsi sai tarvitsemansa huomion ja tuen. Tällä hetkellä koulutuskeskusteluissa korostuu inkluusio ja lapsen oikeus lähipäiväkotiin ja kouluun, mutta jos meillä on pulaa erityisopettajista ja vajautta resursseissa, niin silloin lapsen etu ei toteudu emmekä voi puhua toimivasta inkluusioista.

Kymenlaaksosta ainoastaan Hamina kaupunki pääsi osalliseksi Opetus- ja kulttuuriministeriön kaksivuotisen esiopetus kokeiluun (1.8.21-31.5.24) ja sielläkin siihen osallistuu vain Pyhällön päiväkoti. Virolahti taas toimii verrokkikuntana. Kotkan kaupunki halusi jatkaa maksutonta 5 vuotiaiden varhaiskasvatusta, vaikka Opetus ja kulttuuriministeriön kokeilun rahoitus päättyi kaksivuotisen esiopetus kokeilun alkaessa. Kotkassa lasten varhaiskasvatuksen osallistumisaste nousi kokeilun myötä ja itse omassa työssäni opettajana, pystyin paremmin tukemaan ja vahvistamaan lasten kehitystä ja oppimista vertaisryhmässä ikä- ja kehitystason huomioiden, kun he olivat päiväkodissa läsnä säännöllisemmin. Onkin tärkeää vahvistaa koulutuksellista tasa-arvoa tekemällä maksuttomasta esiopetuksesta kaikille kaksivuotinen.

Työ on ilomme, palkka surumme. Koen olevani onnellinen tehdessäni työtä, jonka tiedän arvokkaaksi ja jossa voin hyödyntää koulutuksen tuomaa osaamista. Jokainen päivä on erilainen. Saamme yhdessä lasten kanssa harjoitella arjentaitoja, vuorovaikutusta ja ilmaisua, vahvistaa ajattelua ja oppimista sekä digitaalista osaamista ja monilukutaitoa. Lapsilla on mahdollisuus osallisuuteen ja vaikuttamiseen. Yhdessä tutustumme kielen rikkaaseen maailmaan, ilmaisun moniin muotoihin sekä yhteisöömme ja itseemme sen jäsenenä. Me kasvamme, liikumme ja kehitymme ja tutkimme ympäristömme monin eri tavoin.

Ympäristökasvattajana olen erityisen kiitollinen, että minulla ja lapsiryhmälläni on mahdollisuudesta mennä lähimetsään päivittäin. Siellä fyysinen aktiivisuus lisääntyy, luonto elvyttää ja auttaa palautumaan stressistä, keskittymiskyky paranee ja syke sekä verenpaine voivat madaltua. Luonnossa liikkuminen edistää myös sosiaalisuutta, hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Siellä suhtaudumme myönteisemmin muihin ihmisiin ja mielialamme kohenee. Työhyvinvointi kasvaa joka päivä mitä parhaimmassa ja monipuolisemmassa oppimisympäristössä.

Tähän kaikkeen minä pystyn yhdessä lasten kanssa, kun minulle annetaan riittävät resurssit, kuten työtiimiin toinen opettaja ja lastenhoitaja ja tarvittaessa ohjaaja, tueksi erityisopettaja, riittävän pieni pysyvä lapsiryhmä ja esihenkilö joka yhdessä kelpoisen henkilökunnan kanssa kehittää toimintakulttuuria kohti laadukkaampaa varhaiskasvatusta. Kun saamme työympäristön kuntoon ja palkan vastaamaan koulutusta, niin varaiskasvatuksen opettajan työn veto- ja pitovoima toimii ja lapset saavat varhaiskasvatuksesta vahvat juuret tulevaisuuteen.

Sari Laitinen

varhaiskasvatuksen opettaja ja apulaispäiväkodinjohtaja

Varhaiskasvatuksesta vahvat juuret tulevaisuuteen

Uutiset

Tapahtumat

Yhdistyksemme

Oikopolut

Varhaiskasvatuksesta vahvat juuret tulevaisuuteen

// Uutiset

// Tapahtumat

// Yhdistyksemme

// Oikopolut

Uutiset

Tapahtumat

Yhdistyksemme

Oikopolut